Disinformaation aikakausi

The era of disinformation

Tiedon kanssa elämisestä on tullut yksi nykyhetken vaikeimmista taidoista. Aikaisempina vuosikymmeninä yksittäisellä kansalaisella oli rajallinen määrä luotettavia tietolähteitä — sanomalehtiä, televisiokanavia, ehkä radiouutisia — joiden välityksellä maailmankuva muotoutui vähitellen. Nykyään uutta tietoa virtaa älypuhelimeen vuorokauden ympäri, eikä sen alkuperää, tarkoitusperää tai luotettavuutta ole aina helppo arvioida. Tämä uudenlainen informaatioympäristö asettaa demokratian ja yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle koetukselle, sillä yhteinen käsitys todellisuudesta hajoaa helposti.

Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota levitetään tietyn päämäärän saavuttamiseksiusein poliittisen tai taloudellisen edun saamiseksi. Se on erotettava virhetiedosta, joka leviää vahingossa, ilman tarkoitusta hämätä. Erottelu ei kuitenkaan ole aina helppo, sillä disinformaation tekijät pyrkivät usein peittämään aikomuksensa ja saamaan väitteensä näyttämään luonnollisilta uutisilta. Juuri tämä naamiointi tekee ilmiöstä erityisen vaarallisen.

Disinformaatio ei ole uusi ilmiö. Propagandaa on käytetty hallitsemiseen jo antiikin ajoista lähtien, ja kylmän sodan aikana sitä levitettiin järjestelmällisesti molemmin puolin rautaesiripua. Nykyaikainen disinformaatio eroaa kuitenkin aikaisemmista muodoista neljästä syystä: nopeudesta, määrästä, kohdistamisesta ja anonyymiydestä. Sosiaalinen media on tehnyt mahdolliseksi sen, että väite, joka ennen olisi ollut vain pienen piirin tiedossa, voi muutamassa tunnissa tavoittaa miljoonia ihmisiäja muokata heidän käsityksiään pysyvästi.

Erityisen huolestuttava on kohdistettu disinformaatio, jossa algoritmit tunnistavat ihmisten haavoittuvuudet ja arvomaailman ja tarjoavat heille viestejä, jotka resonoivat juuri näiden kanssa. Tämän mahdollistavat valtavat datavarannot, joita teknologiayritykset keräävät käyttäjiensä toiminnasta. Kun yhdistetään psykologinen kohdistus ja keinotekoinen sisällön luominenesimerkiksi tekoälyn avullasaadaan vaikuttamisen kykenevyys, jollaista demokratia ei ole aiemmin kohdannut. Tämä yhdistelmä on luonut aivan uudenlaisen uhan.

Suomi on ollut viime vuosina merkittävän informaatiovaikuttamisen kohteena, erityisesti Venäjän suunnalta. Vaikuttaminen on kiihtynyt sodanjälkeisissä olosuhteissa ja kytkeytynyt erityisesti NATO-jäsenyyteen, idän ja lännen suhteisiin sekä energiakysymyksiin. Vaikuttamisen tavoitteena ei välttämättä ole saada suomalaiset uskomaan jotakin tiettyä asiaa, vaan pikemminkin heikentää luottamusta omiin instituutioihin, mediaan ja päättäjiin. Tällä tavalla syntyy yhteiskunnallista hajaannusta, joka palvelee vaikuttamisen tekijän intressejä.

Suomalainen yhteiskunta on osoittautunut suhteellisen vastustuskykyiseksi tällaista vaikuttamista vastaan. Tähän on useita syitä. Ensinnäkin koulutusjärjestelmä painottaa medialukutaitoa jo perusasteelta lähtien — oppilaita opetetaan tutkimaan lähteitä, arvioimaan väitteitä ja tunnistamaan propagandan tunnusmerkit. Toiseksi suomalaisilla on perinteisesti vahva luottamus julkiseen palveluviestintään, erityisesti Ylen kaltaisiin laitoksiin. Kolmanneksi historialliset kokemukset itäisestä naapurista ovat tehneet ihmisistä varovaisia tietyn tyyppistä viestintää kohtaan.

Tästä huolimatta haaste pysyy. Sosiaalisen median algoritmit on suunniteltu tuottamaan emotionaalisia reaktioita, koska niillä mitataan käyttäjien kiinnostusta, joka taas muutetaan rahaksi mainosmyynnin kautta. Tämä rakenteellinen logiikka palkitsee voimakkaita väitteitä — niiden todenperäisyydestä riippumatta. Maltillinen, vivahteinen analyysi häviää väistämättä järjestelmässä, joka palkitsee polarisaatiota.

Mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä? Ensinnäkin kannattaa kehittää lähdekriittisyyttä — kysyä joka kerta, mistä tieto tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä motiiveja taustalla voi olla. Toiseksi on hyvä monipuolistaa tietolähteitään. Jos saa kaikki uutiset yhdestä algoritmiin pohjaavasta palvelusta, näkemys maailmasta vääristyy väistämättä. Kolmanneksi kannattaa olla varovainen jakamisen suhteen: ennen kuin levittää viestin eteenpäin, pitäisi varmistaa, että se on tosi.

Yhteiskunnallisella tasolla tarvitaan myös rakenteellisia ratkaisuja. EU on viime vuosina tiukentanut sääntelyä, joka koskee suuria teknologiayrityksiä. Suomi on osallistunut tähän työhön aktiivisesti. Sääntely vaatii esimerkiksi sitä, että algoritmien toiminta tehdään läpinäkyvämmäksi ja että käyttäjien suostumusta dataa kerättäessä vahvistetaan. Tämä ei yksin riitä, mutta se on tärkeä askel oikeaan suuntaan.

Eräs vakavimmista uhista on tekoälyn synnyttämä disinformaatio. Generatiivinen tekoäly pystyy tuottamaan uskottavan näköistä tekstiä, kuvia, videoita ja ääntä lähes ilmaiseksi. Kun yhdistetään tekoäly ja suursarjavaikuttaminen, voidaan luoda näennäisiä uutistapahtumia, jotka eivät ole koskaan tapahtuneet. Tämä voi pian tehdä mahdottomaksi erottaa todellisuutta sepitteestä — jollei kehitetä uusia työkaluja sisällön alkuperäisyyden todentamiseen.

Pitkän aikavälin haaste on yhteiskunnan kyky käydä rationaalista keskustelua yhteisistä asioista. Demokratia perustuu olettamukseen, että kansalaiset voivat saada oikeaa tietoa ja muodostaa sen pohjalta perusteltuja mielipiteitä. Jos tämä olettamus murtuujos kukaan ei enää tiedä, mikä on tottakoko demokraattinen prosessi joutuu vaakalaudalle. Tähän haasteeseen ei ole helppoa ratkaisua, mutta se vaatii sekä yksilön valppautta että yhteiskunnan rakenteellisia uudistuksia.

Mielestäni informaatiokriittisyydestä on tultava yhtä luonteva kansalaistaito kuin lukutaidosta tai matemaattisesta osaamisesta. Sen oppimisen tulisi alkaa varhain ja jatkua koko elämän ajan. Aikuiset, jotka eivät ole saaneet tätä koulutusta, kantavat erityistä riskiä. Onneksi opettelu on mahdollinen jossain elämän vaiheessaeikä koskaan ole myöhäistä terävöittää kriittistä ajatteluaan.

English translation

Living with information has become one of the most difficult skills of the present moment. In earlier decades the individual citizen had a limited number of reliable sources of information — newspapers, television channels, perhaps radio news — through which a worldview gradually took shape. Nowadays new information flows into the smartphone around the clock, and its origin, intent or reliability is not always easy to assess. This new kind of information environment puts democracy and public debate to an entirely new test, because a shared conception of reality falls apart easily.

Disinformation means deliberately false or misleading information that is spread in order to achieve a certain aim — often to gain a political or economic advantage. It must be distinguished from misinformation, which spreads by accident, without the intention to deceive. The distinction is not always easy, however, because the creators of disinformation often try to conceal their intentions and to make their claims look like natural news. It is precisely this disguise that makes the phenomenon especially dangerous.

Disinformation is not a new phenomenon. Propaganda has been used for governing since ancient times, and during the Cold War it was spread systematically on both sides of the Iron Curtain. Modern disinformation differs from earlier forms, however, for four reasons: speed, volume, targeting and anonymity. Social media has made it possible for a claim that previously would have been known only to a small circle to reach millions of people in a few hours — and to shape their conceptions permanently.

Especially worrying is targeted disinformation, in which algorithms identify people's vulnerabilities and value system and offer them messages that resonate precisely with these. This is made possible by the vast stores of data that technology companies collect from their users' activity. When psychological targeting and the artificial creation of content — for example with the help of artificial intelligence — are combined, an influencing capability is obtained that democracy has not encountered before. This combination has created an entirely new kind of threat.

In recent years Finland has been the target of significant information influence, especially from the direction of Russia. The influencing has intensified in post-war conditions and has been tied especially to NATO membership, relations between East and West, and energy questions. The aim of the influencing is not necessarily to make Finns believe some particular thing, but rather to weaken trust in their own institutions, the media and decision-makers. In this way social division is created, which serves the interests of the perpetrator of the influencing.

Finnish society has proven relatively resistant to this kind of influence. There are several reasons for this. First, the education system emphasizes media literacy from the primary level onward — pupils are taught to examine sources, evaluate claims and recognize the hallmarks of propaganda. Second, Finns have traditionally had strong trust in public service communication, especially in institutions like Yle. Third, historical experiences of the eastern neighbour have made people cautious toward a certain type of communication.

Despite this, the challenge remains. Social media algorithms are designed to produce emotional reactions, because with them users' interest is measured, which in turn is converted into money through advertising sales. This structural logic rewards forceful claims — regardless of their truthfulness. Moderate, nuanced analysis inevitably loses out in a system that rewards polarization.

What can the individual citizen do? First, it is worth developing source criticism — asking every time where the information comes from, who produced it and what motives may lie behind it. Second, it is good to diversify one's sources of information. If one gets all the news from a single algorithm-based service, one's view of the world is inevitably distorted. Third, it is worth being cautious about sharing: before passing a message on, one should make sure that it is true.

At the societal level, structural solutions are also needed. In recent years the EU has tightened regulation that concerns large technology companies. Finland has participated actively in this work. The regulation requires, for example, that the operation of algorithms be made more transparent and that users' consent when data is collected be strengthened. This alone is not enough, but it is an important step in the right direction.

One of the most serious threats is disinformation generated by artificial intelligence. Generative AI is able to produce credible-looking text, images, videos and audio almost for free. When AI and mass-scale influencing are combined, apparent news events can be created that never happened. This may soon make it impossible to distinguish reality from fabrication — unless new tools are developed for verifying the authenticity of content.

The long-term challenge is society's ability to conduct rational discussion about common matters. Democracy is based on the assumption that citizens can obtain correct information and form well-founded opinions on its basis. If this assumption breaks down — if no one knows anymore what is true — the entire democratic process is put at stake. There is no easy solution to this challenge, but it requires both the vigilance of the individual and structural reforms of society.

In my opinion, information criticism must become as natural a civic skill as literacy or mathematical competence. Learning it should begin early and continue throughout life. Adults who have not received this education carry a particular risk. Fortunately, learning is possible at some stage of life — and it is never too late to sharpen one's critical thinking.

Sanasto

aiempi, aika, aikainen, aikuinen, aina, aivan, ajattelu, aktiivinen, algoritmi, alkaa, analyysi, apu, arvioida, asettaa, asia, askel, data, demokraattinen, demokratia, disinformaatio, ehkä, ei, elää, ennen, ensin, enää, erityinen, erota, erottaa, eräs, esimerkki, eteenpäin, että, etu, haaste, haavoittuvuus, hajota, hallita, he, heikentää, helppo, historiallinen, huolestuttava, hyvä, hävitä, ihminen, ilma, ilmainen, itä, itäinen, ja, jakaa, jatkua, jo, joka, jokin, jos, joutua, julkinen, juuri, järjestelmä, järjestelmällinen, jäsenyys, kaikki, kaltainen, kannattaa, kansalainen, kanssa, kantaa, kehittää, keinotekoinen, kerta, kerätä, keskustelu, kiinnostus, kohdata, kohde, kohdistaa, kokemus, koko, kolmas, koska, koskaan, koskea, koulutus, kriittinen, kuin, kuitenkin, kuka, kukaan, kun, kuva, kyky, kylmä, kysyä, käsitys, käydä, käyttäjä, laitos, levittää, levitä, luoda, luonnollinen, luotettava, luotettavuus, luottamus, lähde, lähes, länsi, maailma, maailmankuva, mahdollinen, mahdollistaa, mahdoton, media, medialukutaito, merkittävä, mieli, mielipide, mikä, miljoona, mitata, motiivi, muodostaa, muokata, muoto, muotoutua, murtua, mutta, muutama, muuttaa, myöhäinen, myös, määrä, naapuri, ne, neljä, nopeus, nykyaikainen, nykyään, näennäinen, näkemys, näköinen, nämä, näyttää, oikea, olla, oma, onni, opettaa, oppia, oppilas, osata, painottaa, palkita, palvella, palvelu, peittää, perinteinen, perustua, pian, pieni, piiri, pikemmin, pitkä, pitää, pohja, poliittinen, propaganda, pyrkiä, pystyä, pysyvä, pysyä, päämäärä, päättäjä, raha, ratkaisu, reaktio, riippua, riittää, riski, saada, saavuttaa, sanomalehti, se, sekä, sisältö, sosiaalinen, sota, suhde, suhteellinen, suomalainen, suomi, suostumus, suunta, suuri, syntyä, syy, sääntely, taas, tai, taito, taloudellinen, tapa, tarjota, tarkoittaa, tarkoitus, tarvita, taso, tavoite, tavoittaa, tehdä, tekijä, tekoäly, teksti, tieto, tietty, tietää, todellisuus, toiminta, toinen, tosi, tulla, tunnistaa, tunti, tuottaa, tutkia, työ, tällainen, tämä, tärkeä, uhka, usea, uskoa, uudistus, uusi, uutinen, vaan, vaarallinen, vaatia, vahinko, vahva, vahvistaa, vaihe, vaikea, vaikuttaa, vain, vakava, valtava, varhain, varmistaa, varovainen, venäjä, video, viesti, viestintä, viime, vuosi, vuosikymmen, voida, voimakas, vähitellen, välitys, välttää, väärä, yhdistelmä, yhdistää, yhteinen, yhteiskunta, yksi, yksilö, yksittäinen, ympäri, ääni

Kysymyksiä
  1. Miten disinformaatio eroaa virhetiedosta?
    Vastaus / AnswerDisinformaatio on tarkoituksellisesti väärää tietoa, jota levitetään tietyn päämäärän saavuttamiseksi, kun taas virhetieto leviää vahingossa ilman tarkoitusta hämätä.
  2. Mistä neljästä syystä nykyaikainen disinformaatio eroaa aikaisemmista muodoista?
    Vastaus / AnswerNopeudesta, määrästä, kohdistamisesta ja anonyymiydestä.
  3. Miksi suomalainen yhteiskunta on suhteellisen vastustuskykyinen informaatiovaikuttamista vastaan?
    Vastaus / AnswerKoulutusjärjestelmä painottaa medialukutaitoa, suomalaisilla on vahva luottamus julkiseen palveluviestintään, ja historialliset kokemukset ovat tehneet ihmisistä varovaisia.
  4. Mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä disinformaatiota vastaan?
    Vastaus / AnswerKehittää lähdekriittisyyttä, monipuolistaa tietolähteitään ja olla varovainen ennen kuin jakaa viestejä eteenpäin.
  5. Miksi tekoälyn synnyttämä disinformaatio on erityisen vakava uhka?
    Vastaus / AnswerGeneratiivinen tekoäly pystyy tuottamaan uskottavan näköistä sisältöä lähes ilmaiseksi, jolloin voidaan luoda näennäisiä uutistapahtumia ja tehdä mahdottomaksi erottaa todellisuutta sepitteestä.
Kielioppi
  • Final infinitive of purpose (-kse-): jota levitetään tietyn päämäärän saavuttamiseksi
  • Agent participle replacing a relative clause: tekoälyn synnyttämä disinformaatio
  • Passive present and past: Disinformaatiolla tarkoitetaan... sitä levitettiin järjestelmällisesti
  • Temporal construction (-essa): käyttäjien suostumusta dataa kerättäessä vahvistetaan
  • Comparative adjective + kuin: yhtä luonteva kansalaistaito kuin lukutaidosta